Taas laskee arska Cave Hillin kukkulan taa ja yks päivä Belfastissa on ohi. Päivä joka on yks niistä hienoimmista.

Sellasena päivänä ihmiset ylittää itsensä, keskustellaan pitkään ja ajatuksella, hymyillään ja nauretaan teeskentelemättä, karistetaan turha kyynisyys & pelot ja kerrotaan toiselle et asiat on paremmin nyt ku oot siinä kopeloitavissa ja läimittävissä. Mun rakastettavat latinasiskoni lähtevät omille teilleen ja seuraavan kerran ku näen Bean se on kasvattanu hiukset ja Noelialla on ehkä kaksoset kapaloissa. Ana on muuttanut Madridiin, Susanita ehkä Edinburghiin jenkkinsä perässä, kuka tietää..

Eilen ja sitä edellisinä päivinä oon eläny melko vaiherikasta elämää täniltasen surullisen episodin lisäks. Oulun kaverin kans ollaan kierretty Belfastia jotku kymmenen kilsaa per päivä, käyty museoissa, kahviloissa, klubeilla, stranmillisissä, junissa, busseissa, siellä sun täällä.. Oon nähnyt Belfastin taas kuin ensimmäistä kertaa.

Huomenna kutsuu Skotlanti. Pitänee ostaa säkki leipää ja ottaa salaattikastikepullo mukaan levitteeks. Eiköhän niillä pärjätä.