Jos nyt hetkeks ryhdyttäs kyynisteleen ni olisin ehkä päässy helpommallaki tästä illasta. Lähdin seiskalta käveleen Stranmillisiin (20 min) - matkan varrelta Sphinx-pikaruokapaikan Sphinx-burger kouraan. Ah, mikä majoneesi mikä koostumus. Joskus, harvoin, brittipoika tai tyttö oikeesti ymmärtää lykätä etikkaa oikeen määrän oikeeseen paikkaan. Sinne palataan. Stranmillisin yhteistiloissa sit katotaan Tahraton mieli-leffa erasmusten kans.. oon nähny sen pätkän ehkä viis kertaa mut olihan se vieläkin hyvä.. En vaan oikein loppujen lopukskaan ymmärrä et onko Joel ja Clementine nyt sit edes hyvä pari vai päätykö ne vaan taas yhteen koska Clem niin teatraalisesti kuiskutteli 'meet me at Montauk'. Siitä Union Houselle yksin koska muut erasmukset ei oo sillä tuulella. Union House onkin yllättäen kokonaan kiinni joten lähdenpä kävelemään kaupunkiin Limelight-nimiseen kuppilaan johon kämppis-Cat kerto päätyvänsä kavereidensa kans. Mitäköhän sinne olis, joku nelisen kilsaa proper irish sateessa. No ei Cat vielä siihen aikaan siellä ollut joten niukkaa keskusteluntynkää parin Belfastin oman pojan kans. Ei siitä murteesta saa mitään selvää eikä muutenkaan näytä siltä et olis luvassa mitään huikeeta keskustelua joten hep, takas kämpille. Ku en edes kämppikseni numeroa omista jotta vois kysellä että missä oot. Eli häh, seitsemisen kilsaa sateessa kävelyä.

Sateen tulolle ei näy loppua. Huomenna Belfastin sightseeing-bussissa ei ehkä mennä kattopaikalle.

Mutjuu.. kaiken tän valittamisen taustalta pitää murtaa tyytyväinen soraääni. Olen näet erittäin onnellinen että päätin muuttaa paikallisten kans asumaan. Välillä ei jotenki jaksais puhua enkkua ja joskus jopa täytyy tsekata sanakirjasta joku termi, mut on myös hetkiä jolloin puhe tulee aivan kuin itsestään ja voi jo tavallaan ryhtyä sekoilemaan kielellä, yrittää imitoida jotain murretta, lisäillä joitain sanoja (wee = pieni, lyhyt, kevyt jne..). Iso osa tätä paikallista puhetapaa tulee pelkästään intonaatiosta. 'well it IIS a good thing yeah' . Hankalaa selittää. *huoh*