Löytypä mainio muraali tuolta River Laganin rannalta!

Huomenna kouluun ekaa kertaa. Kravattisolmu opeteltuna, housut prässättynä lähdetään liikenteeseen huomenaamulla.. vissiin pari ekaa päivää vaan seurailemaan sivusta sitä toimintaa mutta varmaan ainakin pääsen pari juttua kertomaan Suomesta kakruille samalla ku sanon hello class. Kertoisko jääkarhuista vai valloitusretkistä naapurikylään. Noo.. varmaan ihan todenmukasta juttua täytyy lapsille suoltaa. Toisin ku näille kanssaopiskelijaparoille jotka ei tiedä mitään Suomesta ja tietää vielä vähemmän ku mä oon lähtenyt. Ha ha.

Noh, sivistän kämppiksiänikin kyl aina siihen pisteeseen että niitä ei kiinnosta tippaakaan. Että kulttuurivaihtoa toki toki i'z good yes.

Tänään käytiin tunneilla läpi W.B. Yeatsia ja Patrick McCabea. Pitäs lukea joku Butcher Boy jota hermostunutryhtinen Colin-ope hehkutti sellaset 45 minuuttia. Mä en oikein pidä hyvänä ideana spoilata lähes koko juonta kirjasta ja lykätä meidän päihin väkisin että mitä siitä kirjasta nyt tulis ajatella. No, on sekin tapa kuluttaa tunnista minuutteja. Toinen tunti oli erään Michaelin pitämä.. ehkä kuuskymppinen villisilmävauhkomieli jolla on hyvin terävä tilannekomiikan taju. Ikinuori heppu. Luki meille Yeatsin valittuja ja siitä sain kyllä kieltämättä irti hyvin paljon. Yeats kuvaili uneksivissa runoissaan usein irlantilaisia paikkoja ja maisemia. Säkeissä on taustalla jotain kansallismieltä joka sekottuu vanhoihin kelttiläisiin luonnonuskoihin.

Joskus kauan sitten Irlannissa oli tapana pukea poikalapset tyttöjen vaatteisiin kuusvuotiaaks saakka. Näin tehtiin koska haltioiden tai muiden mörköjen kuviteltiin varastavan poikapuoliset lapset mukanaan jonkin sortin unimaailmaan. Hulluja nuo irlantilaiset. Täs pieni pätkä Yeatsin 'Stolen Child':ista. Oikein lausuttuina Yeatsin värssyjen musikaalisuus on hypnoottista.

"Where the wave of moonlight glosses
The dim gray sands with light,
Far off by furthest Rosses
We foot it all the night,
Weaving olden dances
Mingling hands and mingling glances
Till the moon has taken flight;
To and fro we leap
And chase the frothy bubbles,

While the world is full of troubles

And anxious in its sleep.

Come away, O human child!
To the waters and the wild
With a faery, hand in hand,
For the world's more full of weeping than you can understand."