Ta maailma ei vaan valmistu ikina, on se kumma.

Eilen katsottiin lahes koko sakin voimin leffaa Australia, joka piti sisallaan melkosesti kliseita eli kaiken tarpeellisen jotta jenkitkin viihtyis. On mahdottoman komeaa, karkeeta paanayttelijaa, on soottia, eramaan oloissa taysin avutonta naista, tosi ilkeeta ja pahapahaa vihulaista joka osaa mulkoilla just oikeella tavalla eika valita lapsista eika yhtaan mistaan voi hyvat hyssykat, on kiintiomustaa sidekickia jonka pitaa kuolla lopussa, korneja onelinereita "just because it is so - doesn't mean it should BEEEE", messevia rajahdyksia, outoa aboriginaalieksotiikkaa jota tarjoillaan pikku lusikallisilla ja kivenheiton paassa oikeesta lansimaisesta sivistyksesta. Ja sita romantiikkaa.

Miten ta kaikki osataankin tarjoilla niin tylsassa paketissa. Oliko ton patkan tarkotus olla joku matkailumainos? Goddamnit.

Paras romanttinen elokuva jonka oon nahnyt on edelleen Brokeback Mountain. Rakkauden kauneus on itsestaanselvaa. Se on jotain joka on kirjotettu meidan ihmisten pohjapiirroksiin, alitajuntaan. Joten kielletty, patoutunut, ympariston tuomitsema rakkaus joka ei vaan voi toteutua on ilmiselvasti katkerin mahdollinen asia ja kertoo tasta maailmasta enemman ku mikaan hemmetin Baz Luhrmannin kolmen tunnin miljoonaholmoily.