Eräs kaverini ilmaisi aika selkeästi mielipiteensä suomalaisten yliopistojen toiminnan muuttamisesta säätiöpohjaiseksi. Kyllähän se kieltämättä mietityttää että mihin niitä resursseja menee jos Suomessa yliopistokoulutus tosiaan maksaa veronmaksajille paljon enemmän kuin se täällä maksaa lukukausimaksuissa. Ja kun kansainvälisissä tehokkuusvertailuissa täkäläiset yliopistot vieläpä päihittää suomalaiset.

Itse olen hengaillut vuoden Suomessa sellaisella alalla ammattikorkeessa, joka ei minua lopulta liiemmin kiinnostanut. Kai se oli sitten sitä 'elämän opiskelua'. Turun keskustassa sinne tänne sompailu ja kurssien läpikäyminen joita oli hyvin vaikeaa ottaa vakavasti. Jos olisin joutunut ottamaan lainaa jotain lukukausimaksuja varten alusta alkaen, olisinko panostanut enemmän valintoihini? Jälkiviisaus on kovin helppoa ja voidaan ajatella kans et se vuosi oli väistämätön useistakin syistä, esimerkiks siitä että OKL:ään pääsy on vaikeaa.

Kämppikselläni Catillä on lainaa näillä näkymin lähemmäs 20 000 puntaa kun hän saa suoritettua opintonsa loppuun. Cat ja Lena opiskelevat molemmat psykologiaa, ja he tekevät töitä (kaikenlaisia labraraportteja yms lukemista) tällä hetkellä melko lailla. He ovat myös närkästyneitä välillä opetuksen tasosta. Tuntuu siltä, että heille olisi jotenkin enemmän 'oikeutettua' valittaa tästä, koska he maksavat suoraan opiskelustaan. Tai ehkä toi on väärin sanottu. Pikemminkin vaan että opetuksen kehno laatu tekee heidät vihasemmiks kuin se tekis ihmiset Suomessa.