No, juoni oli loppua kohden mennessä yhtä mössöä. Sellaista pateettisten lausumien laukomista. "En ole se sankari jota Gotham tarvitsee koska en ota kunniaa ja sinä Harvey olet oikea sankari, hups etpäs olekaan vaan minähän se, vai olenko, pitäisikö lopettaa nämä hommat kun olen liian absoluuttisen hyvä ottaakseni vastuuta eli koska olen sankari eikun enhän ole.." Kivikasvo Christian Bale oli koko leffassa hieman ärsyttävä sivuseikka, menin katsomaan koko pätkän pelkästään Jokerin takia. Ja kyllähän tuo Ledger hienosti roolin veti. 

On kyllä ihmeellistä se, kuinka paljon brutaalimpia temppuja Jokeri teki tässä pätkässä verrattuna aikaisempaan Batmaniin (Jack Nicholson hieman hilpeämpänä Jokerina). Tässä juuri ilmestyneessä Yön Ritarissa Jokeri oli istuttanut kännykän ja pommin erään henkisesti häiriintyneen kätyrinsä vatsalaukkuun. Jokeri soitti tähän kännykkään ja koko mies räjähti, vieden mukanaan koko poliisilaitoksen jossa epäonnekas kätyri oli putkassa. Miettikää sitä. Tekihän toki Nicholsonin Jokerikin karmivia temppuja mutta ei mielestäni mitään tämänlaista. Ja molemmat Batman-elokuvat (sekä vanha tuotos että Yön Ritari) ovat kuitenkin massaviihdettä, kaikelle kansalle tyrkytettävänä. Mitä on tapahtunut, ovatko erikoisefektit vain laajentaneet hirveyksillä mässäilyn rajoja ja katsojia on yhä vaikeampi järkyttää?

Muistan katsoneeni elokuvan Saw armeijassa. Saw oli kauhua, samaan synkkään sävyyn taiteiltua ahdistavaa suolenpätkillä ja hampaiden irti repimisillä hekumointia kuin taannoin pätkä Seitsemän. Mutta Saw jätti draaman kaaren ja ihmisen mielen syövereiden luotaamisen toissijaiseksi ja keskittyi lihan irti repimiseen. Nyt Saw-elokuvia on ilmestynyt varmaan kolme (en ole pysynyt laskuissa) ja ne ovat massaviihdettä.

Nykyviihteen kuluttajaa todella pitää ampua haulikolla päähän jotta saisi hänen huomionsa!