Urakkani koululla ohi, edessä kolmisen viikkoa matkustelua. Mä en edes jaksa yrittää analysoida mitenkään tätä kulunutta harjoittelua. Ikimuistoinen kokemus. Hienoimpia hetkiä ikinä on tullut koettua.. noin mahtavasta luokkahengestä uskon että ammennan positiivisia fiiliksiä vielä piitkään. Rankkaa luokan edessä enkun sönkkääminen on toki joskus ollu. Enkun puhuminen ja sanojen löytämisen vaivattomuus on kiinni ihan viitseliäisyydestä joka taas sit riippuu energian määrästä.

Tän stressaamisen määrän jälkeen tuntuu aivan upealta olla vapaa ja selailla matkaopasta jossa Etelä-Irlanti esitetään täynnä kaikenlaisia kohteita. Corkista vois lähteä jonneki pyöräilemään.. hostelli on tietty tupaten täynnä ihmisiä kaikista maailman kolkista, yhdelläkään kansallisuudella ei mitään kummia ennakkoluuloja toisista.. voin jo melkein aavistaa et minkälaista on herätä Galwayssä edessä matka Aranin saarelle. Tuleva reitti Galwaystä eteenpäin on vielä tietämättömissä, ja hyvä niin. Ehkä päätetään vasta viime tingassa että lähdetäänkö pohjoiseen, etelään vai itään.