Elämä alkaa vähitellen voittaa, kello lähentelee kuutta ja söin just päivän ensimmäisenä ateriana kaks Activia-jogurttia. Healthy living.

Kävin kerran sijoiltaan menneen peukkuni takia lääkärissä täällä. Odotin neljä ja puol tuntia.. joka oli sinänsä ärsyttävää koska hoitaja oli sanonut että 'joo katson tosta neljä potilasta ja sitten viedään sut kuvauksiin' ..neljä potilasta paljastuikin neljäks tunniks. Lopulta lääkärin katsoessa peukkua ja jutellessa mukavia mun ei edes tarvinnut näyttää eu-sairaanhoitokorttia. Ilmeisesti näytin tarpeeks eurooppalaiselta.

Etelä-Afrikkalaiset lähtee viikon kuluttua. Aikahan tässä loppuu kesken. On niin outoa että ihmiset eri puolilta maailmaa kokoontuu tällä tavoin hetken ajaks yhdeksi ryhmäksi eikä sen jälkeen enää koskaan näe toisiaan. Siis tarkoitan, samaa ryhmää tuskin saadaan kokoon enää ikinä ku kaikki asuu eri mantereilla.. Jos joku piste yritettäs löytää johon kaikilta on suurin piirtein saman pitunen matka, tuleva tapaaminen olis ehkä jossain Pohjois -tai Länsi-Afrikassa.

Ehkä vaan joskus toteutan vanhan haaveen eli Camino de Santiagon vaellusreitin läpikäymisen. León on matkan varrella, siel voi käydä hörppäämässä kupposen haluamaansa nestettä Rubenin, Lucian ja koko muun porukan kans.