Käytiin presbyteerisen seurakunnan messussa. Erittäin mielenkiintoinen ja hieno kokemus. Hurmoksellista laulua sellaset kolme kappaletta ekaks, sitten puheita ja laulun saattelemana veks. Paikalla oli bändi ja musiikki oli hyvin modernia, yhden kappaleen verse-osion melodia oli täysin kopsattu yhdestä Coldplayn biisistä jne.

Olen tiedesuuntautunut agnostikko (vaik tosta agnostikko-määritelmästä mulle tulee sellanen fiilis että henkilö olis jotenkin välinpitämätön.. mä oon hyvin utelias). Uskon moraalin riippumattomuuteen uskonnosta. En tiedä onko siinä mitään järkeä kun sanon että tossa messussa oli luontevampaa olla kuin luterilaisessa messussa/jumalanpalveluksessa. Näin kuitenkin oli. Musiikki ja puheet oli enemmän up-to-date. Suorempia ja viihdyttävämpiä. Ja myös provokatiivisempia. Pastori tms puhui paljon siitä että mikä hänen mielestään on luonnollista, tai siis että mitä raamattu hänen mielestään kertoo ihmisten elämästä.

Ja se oli kaikki hyvin mielenkiintosta. Koska karismaattiset ihmiset, joilla on voimakkaita mielipiteitä, on kiinnostavia.

However.

Tuon kaltasissa tilanteissa mulle tulee joskus tunne että tahtoisin teleportata koko porukan, mukaanlukien itseni, jonnekin Keski-Intiaan tai Kiinaan. Ilman rahaa päästä pois. Ihan vaan perspektiivin takia, tiätkö.. Tä on aika pieni maailma lopulta. Pallo josta pursoo erilaisia kulttuureja, rotuja ja tapoja. Ei ainakaan mulla ole varaa ryhtyä kaivautumaan mihinkään poteroon omine mielipiteineni siitä mikä on luonnollista ja mikä ei.